Irtaimistovakuutus ja vakuutusmäärä

Irtaimistovakuutus on kotivakuutuksen tärkein osa lähes kaikille asujille: se turvaa kodin tavarat eli sen omaisuuden, joka muuttaa mukanasi asunnosta toiseen. Moni aliarvioi irtaimistonsa arvon reilusti, mikä johtaa alivakuutukseen ja pettymykseen vahingon sattuessa. Seuraavassa selviää, mitä irtaimistovakuutus tarkalleen on, miten valitset oikean vakuutusmäärän, mitä jälleenhankinta-arvo tarkoittaa ja miten arvioit kotisi tavarat huone kerrallaan ilman, että unohdat puolta omaisuudestasi.

Mitä irtaimisto tarkoittaa vakuutuksessa?

Irtaimisto on se osa kodistasi, jonka voisit periaatteessa pakata ja ottaa mukaan muuttaessasi. Käytännössä se kattaa lähes kaiken, mikä ei ole kiinteä osa rakennusta. Kun rakennus ja sen kiinteät rakenteet kuuluvat omakotitalossa rakennuksen vakuutukseen ja kerrostalossa taloyhtiön kiinteistövakuutukseen, irtaimisto on aina asukkaan oman kotivakuutuksen vastuulla. Tämä pätee yhtä lailla omistusasunnossa, vuokra-asunnossa kuin opiskelija-asunnossakin.

Tyypilliseen koti-irtaimistoon kuuluvat esimerkiksi:

• huonekalut: sohvat, sängyt, pöydät, kaapit ja matot
• elektroniikka: televisio, tietokone, puhelimet, tabletit ja pelikonsolit
• kodinkoneet, jotka eivät ole kiinteästi asennettuja, kuten pyykinpesukone ja jääkaappi vuokra-asunnossa
• vaatteet, kengät, laukut ja asusteet
• astiat, keittiövälineet ja sisustustavarat
• harrastus- ja urheiluvälineet, kuten polkupyörät ja sukset
• kirjat, lelut, työkalut ja varastossa olevat tavarat

Raja irtaimiston ja kiinteiden rakenteiden välillä ei aina ole yksiselitteinen. Esimerkiksi itse asennettu astianpesukone tai parketti voi tulkinnasta riippuen kuulua joko irtaimistoon tai rakennukseen, ja kerrostalossa osakkaan itse hankkimat pintamateriaalit ovat oma erityistapauksensa. Lue tarkemmin siitä, mitä kotivakuutus korvaa ja mitä ei, jotta tiedät, mikä omaisuus kuuluu minkäkin vakuutuksen piiriin.

Mikä on vakuutusmäärä?

Vakuutusmäärä on se euromäärä, johon irtaimistosi on vakuutettu. Se on samalla yläraja sille, kuinka paljon vakuutuksesta voidaan korvata yhdessä vahingossa. Vakuutusmäärän tulee vastata koko koti-irtaimistosi yhteenlaskettua arvoa, ei pelkästään kalleimpia esineitä. Monessa vakuutuksessa yhtiö ehdottaa oletusarvon asuntotyypin ja neliömäärän perusteella, mutta tämä on vain karkea lähtöoletus: vastuu vakuutusmäärän oikeellisuudesta on aina sinulla.

Jos vakuutusmäärä on liian pieni, olet alivakuutettu etkä saa täyttä korvausta suuressa vahingossa. Jos taas vakuutusmäärä on tarpeettoman suuri, maksat turhasta, sillä korvausta ei koskaan makseta enempää kuin todellinen menetys edellyttää. Tavoitteena on osua mahdollisimman lähelle irtaimiston todellista jälleenhankinta-arvoa. Suuntaa-antavan luvun saat nopeasti irtaimiston arvon laskurilla, joka kysyy kotisi koon ja talouden tiedot ja ehdottaa niiden perusteella sopivaa vakuutusmäärää.

Jälleenhankinta-arvo vai nykyarvo?

Irtaimiston arvoa voidaan tarkastella kahdella tavalla, ja ero on tärkeä ymmärtää. Vakuutuksissa käytetään näitä molempia eri kohdissa, mikä aiheuttaa paljon sekaannusta.

Jälleenhankinta-arvo

Jälleenhankinta-arvo eli uushankinta-arvo tarkoittaa summaa, jolla saat ostettua tilalle uuden vastaavan esineen senhetkisillä hinnoilla. Vakuutusmäärä mitoitetaan nimenomaan jälleenhankinta-arvon mukaan, koska tavoitteena on, että voit hankkia rikkoutuneen tai varastetun tavaran tilalle uuden. Vaikka oma viiden vuoden ikäinen televisiosi olisi jälleenmyyntiarvoltaan vain muutaman kympin, vastaavan uuden hankkiminen voi maksaa satoja euroja, ja juuri tämä summa on jälleenhankinta-arvo.

Nykyarvo eli päivänarvo

Nykyarvo eli päivänarvo on jälleenhankinta-arvo, josta on vähennetty tavaran iän, käytön ja kulumisen aiheuttama arvon lasku. Mitä vanhempi ja kuluneempi esine, sitä matalampi sen nykyarvo on. Korvaushetkellä monesta tavarasta tehdään ikävähennys, joka käytännössä vie korvauksen jälleenhankinta-arvosta lähemmäs nykyarvoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vakuutusmäärä kannattaisi mitoittaa nykyarvon mukaan: vakuutusmäärä lasketaan aina jälleenhankinta-arvosta, jotta korvauspohja on riittävä.

Ikävähennys vähennetään ensin korvattavasta määrästä, ja vasta sen jälkeen vähennetään omavastuu. Tämä kahden vähennyksen yhdistelmä yllättää monet. Lue laskennasta tarkemmin oppaasta omavastuu ja ikävähennys ja kokeile, paljonko rikkoutuneesta tavarasta jää käteen ikävähennyslaskurilla.

Mitä alivakuutus tarkoittaa ja mihin se johtaa?

Alivakuutus on tilanne, jossa vakuutusmäärä on selvästi pienempi kuin irtaimiston todellinen jälleenhankinta-arvo. Se on yksi yleisimmistä ja kalleimmista virheistä kotivakuutuksessa, koska se paljastuu usein vasta vahingon sattuessa, jolloin on jo myöhäistä korjata tilannetta.

Pienissä vahingoissa alivakuutus ei välttämättä näy, koska yksittäisen tavaran korvaus mahtuu hyvin vakuutusmäärän sisään. Suuressa vahingossa, kuten tulipalossa tai laajassa vesivahingossa, jossa suuri osa irtaimistosta tuhoutuu, vaje iskee täydellä voimalla. Osa vakuutusyhtiöistä voi soveltaa niin sanottua suhteellista korvausta, jolloin korvaus pienenee samassa suhteessa kuin vakuutusmäärä alittaa todellisen arvon.

Havainnollistetaan tilannetta esimerkillä. Kotitaloudessa on tavaraa todellisuudessa 40 000 euron jälleenhankinta-arvosta, mutta vakuutusmääräksi on aikanaan valittu vain 20 000 euroa, eikä sitä ole päivitetty. Vakuutusmäärä kattaa siis vain puolet omaisuudesta.

Taulukon luvut ovat viitteellisiä ja yksinkertaistettuja. Todellinen korvaus riippuu aina yhtiön ehdoista, vahingon laajuudesta sekä omavastuusta ja ikävähennyksistä. Tärkein opetus on, että vakuutusmäärän pitäminen ajan tasalla on halpa vakuutus suurta pettymystä vastaan.

Näin arvioit irtaimiston arvon huone kerrallaan

Luotettavin tapa arvioida vakuutusmäärä on käydä koti läpi järjestelmällisesti huone kerrallaan ja kysyä jokaisesta tavarasta yksi kysymys: paljonko maksaisi ostaa tämä uutena tilalle? Älä arvioi käytetyn tavaran myyntihintaa vaan uuden vastaavan hankintahintaa. Pienetkin tavarat kertyvät yllättävän suureksi summaksi, ja juuri ne unohtuvat helpoiten.

1. Olohuone. Sohva, nojatuolit, sohvapöytä, televisio, äänentoisto, valaisimet, matot ja sisustustavarat.
2. Makuuhuoneet. Sängyt patjoineen, vaatekaapit, lipastot, vuodevaatteet ja koko vaatevarasto, joka on usein paljon arvokkaampi kuin luullaan.
3. Keittiö. Irralliset kodinkoneet, astiat, kattilat, ruokailuvälineet, pienkoneet ja ruokapöytä tuoleineen.
4. Kodinhoito ja kylpyhuone. Pesukone, kuivausrumpu, imuri, siivousvälineet ja hygieniatuotteet.
5. Työhuone ja harrastukset. Tietokoneet, näytöt, tulostin, kirjat, soittimet ja harrastusvälineet.
6. Eteinen ja säilytystilat. Ulkovaatteet, kengät, laukut sekä varastossa ja kellarissa olevat tavarat.
7. Ulkotilat. Polkupyörät, grilli, puutarhakalusteet ja työkalut, jos ne kuuluvat irtaimistoosi.

Kun olet laskenut jokaisen huoneen summan, laske ne yhteen. Useimmiten lopputulos on selvästi suurempi kuin alkuperäinen mututuntuma. Tavanomaisen kotitalouden vakuutusmäärät asettuvat usein noin 20 000 ja 40 000 euron välille, mutta haarukka on leveä ja oma summasi voi olla tämän ylä- tai alapuolella. Vahvista oma lukusi irtaimiston arvon laskurilla, joka antaa nopean lähtöarvion käytäväksi läpi huone kerrallaan.

Hyvä lisäkeino on dokumentoida omaisuus. Kierrä koti läpi puhelimen kameralla, kuvaa kaapit ja hyllyt auki ja säilytä kalliiden esineiden kuitit pilvipalvelussa tai sähköpostissa. Kuvat ja kuitit nopeuttavat ja helpottavat korvauskäsittelyä huomattavasti, kun teet vahinkoilmoituksen.

Arvoesineiden katot ja erillisturvat

Vaikka vakuutusmäärä olisi kohdallaan, yksittäisillä arvoesineillä on usein omat erilliskattonsa. Tämä tarkoittaa, että vaikka koko irtaimisto olisi vakuutettu 40 000 euroon, esimerkiksi koruille, käteiselle tai yksittäiselle arvoesineelle saatetaan korvata enintään tietty euromäärä yhdessä vahingossa. Kattojen suuruus vaihtelee yhtiöittäin, joten ne on syytä tarkistaa omista ehdoista.

Tyypillisiä esineitä, joilla on usein erilliskatto tai joille kannattaa harkita erillisturvaa, ovat:

• korut, kellot ja jalometallit
• taide, antiikki ja keräilyesineet
• soittimet, etenkin arvokkaat akustiset soittimet
• kalliit polkupyörät ja sähköpyörät
• kamerat, objektiivit ja muu ammattitason laitteisto
• käteinen raha ja arvopaperit

Hyvä nyrkkisääntö on, että jos yksittäinen esine tai kokoelma muodostaa yli noin 30 prosenttia koko irtaimiston arvosta, sen riittävä turva kannattaa varmistaa erikseen. Tällöin esineelle voidaan ottaa erillinen vakuutus tai nostaa korvauskattoa lisämaksusta. Mainitse arvokkaat yksittäiset esineet aina vakuutusta ottaessasi, jotta turva on alusta asti kohdallaan.

Irtaimistovakuutus ja turvataso

Irtaimiston riittävä vakuutusmäärä ratkaisee, kuinka paljon voidaan korvata, mutta turvataso ratkaisee, mitkä vahingot ylipäätään korvataan. Nämä kaksi asiaa ovat erillisiä, ja molemmat on syytä saada kohdalleen.

• Suppea turva korvaa vain harvat nimetyt vahingot, kuten palon ja myrskyn. Edullisin mutta jättää paljon aukkoja.
• Perusturva kattaa laajemman listan nimettyjä vahinkoja, kuten vesivahingot, varkaudet ja palon.
• Laaja turva korvaa äkilliset ja ennalta arvaamattomat vahingot, myös tavaroiden rikkoutumisen. Tämä on yleisin valinta ja kattaa irtaimiston parhaiten.

Jos haluat, että esimerkiksi pudonnut ja rikkoutunut puhelin tai kaatunut televisio korvataan, tarvitset laajan turvan, sillä suppea ja perusturva eivät yleensä kata tällaisia rikkoutumisvahinkoja. Vertaa turvatasoja oppaassa suppea, perus vai laaja kotivakuutus ennen kuin lukitset valintasi.

Esimerkkejä korvaustilanteista

Konkreettiset esimerkit auttavat hahmottamaan, miten vakuutusmäärä, ikävähennys ja omavastuu vaikuttavat yhdessä lopulliseen korvaukseen. Luvut ovat viitteellisiä, ja todellinen korvaus ratkeaa aina yhtiön ehtojen mukaan.

Esimerkki 1: rikkoutunut televisio

Seitsemän vuotta vanha televisio kaatuu ja rikkoutuu. Vastaavan uuden hinta eli jälleenhankinta-arvo on noin 600 euroa. Viihde-elektroniikan ikävähennys on tyypillisesti luokkaa kymmenisen prosenttia vuodessa, joten suuri osa arvosta on jo vähennetty ja jäljelle jäävä korvauspohja voi olla esimerkiksi noin 180 euroa. Tästä vähennetään vielä omavastuu, joka on esimerkiksi 150 euroa, jolloin käteen jäävä korvaus on enää noin 30 euroa. Tämä havainnollistaa, miksi vanhasta elektroniikasta jää usein vähän käteen, vaikka turva olisi laaja. Ikävähennysprosentit ja omavastuut vaihtelevat yhtiöittäin, joten tarkista omat ehtosi.

Esimerkki 2: varastettu polkupyörä

Lukittu polkupyörä varastetaan varastosta. Pyörän jälleenhankinta-arvo on noin 1 200 euroa ja se on kahden vuoden ikäinen. Polkupyörien ikävähennys voi olla esimerkiksi kymmenisen prosenttia vuodessa, jolloin korvauspohja jää selvästi uushinnan alle. Kun tästä vähennetään vielä omavastuu, käteen jäävä korvaus pienenee entisestään. Jos pyörä olisi ollut erityisen kallis, kannattaisi tarkistaa polkupyörien erilliskatto omasta vakuutuksesta.

Kokeile omilla luvuillasi, paljonko korvausta jää, kun ikävähennys ja omavastuu on vähennetty. Käytä ikävähennyslaskuria ja omavastuulaskuria, niin näet vaikutuksen heti.

Irtaimistovakuutus eri asumismuodoissa

Irtaimistovakuutus on tarpeellinen kaikissa asumismuodoissa, mutta painotus vaihtelee. Omistus- ja vuokra-asunnossa rakennuksen vakuuttaa joku muu, joten oma kotivakuutus keskittyy juuri irtaimistoon ja vastuuseen. Omakotitalossa ja mökillä rakennus vakuutetaan erikseen, mutta irtaimisto on silti oma kokonaisuutensa, joka kannattaa mitoittaa huolella.

• Vuokra-asunto: vuokralainen vakuuttaa omat tavaransa, ja useimmat vuokranantajat vaativat tätä. Lue lisää oppaasta kotivakuutus vuokra-asuntoon.
• Opiskelija: pieni asunto voi silti sisältää arvokasta elektroniikkaa. Katso opas kotivakuutus opiskelijalle.
• Omistusasunto kerrostalossa: taloyhtiö vakuuttaa rakennuksen, mutta irtaimisto ja perustason ylittävät omat pinnat ovat osakkaan vastuulla.
• Mökki: vapaa-ajan asunnon irtaimisto vakuutetaan usein erikseen, lue opas mökkivakuutus.

Irtaimistovakuutuksen rinnalla kotivakuutukseen kuuluu yleensä myös vastuuvakuutus ja oikeusturva, jotka turvaavat toiselle aiheutetut vahingot ja riita-asioiden kuluja. Kokonaisuuden perusteet käydään läpi oppaassa mikä on kotivakuutus.

Vältä alivakuutus ja kilpailuta turva

Oikein mitoitettu vakuutusmäärä ei tarkoita kallista vakuutusta. Hinta määräytyy turvatason, omavastuun, asuntotyypin ja sijainnin mukaan, ja samalle turvalle voi olla yhtiöiden välillä kymmenien tai jopa satojen eurojen ero vuodessa. Kun olet selvittänyt riittävän vakuutusmäärän, kilpailuta turva samoilla tiedoilla useammasta yhtiöstä. Käytännön ohjeet löydät oppaasta kotivakuutuksen kilpailutus ja sivulta kotivakuutuksen vertailu.

Yksi keino välttää alivakuutus on valita vakuutus, jossa irtaimisto on lähtökohtaisesti vakuutettu täydellä jälleenhankinta-arvolla ilman erillistä vakuutusmäärän asettamista. Esimerkiksi yhteistyökumppanimme POP Vakuutus korvaa irtaimiston täydellä jälleenhankinta-arvolla, jolloin alivakuutuksen riski pienenee. Tarjolla voi olla myös talouden koon mukaisia alennuksia, esimerkiksi yhden tai kahden hengen talouksille, joten tarkista ajantasaiset edut ja ehdot suoraan vakuutusyhtiöltä. Kannattaa silti aina verrata useampaa yhtiötä ennen päätöstä, sillä paras valinta riippuu juuri sinun tilanteestasi.

Aloita arvioimalla irtaimistosi arvo irtaimiston arvon laskurilla ja laske koko kotivakuutuksen hinta kotivakuutuslaskurilla. Kaikki työkalut löydät kootusti laskureiden sivulta.